Harley Benton DC-Junior Pelham Blue

Harley Benton DC-Junior Pelham Blue testissä

Harley Benton DC-Junior Pelham Blue on kaksileikkauksinen sähkökitara, jossa on yksi tallamikrofoni ja vain äänenvoimakkuuden sekä sävyn säätimet. Ratkaisu tekee soittimesta suoraviivaisen rockkitaran ilman ylimääräisiä kytkimiä. Annettu hinta on 225, eikä hintatiedoissa määritellä valuuttaa. Malli tuli myyntiin helmikuussa 2020, ja tuotenumero on 480984.

Rungon ja liimatun kaulan materiaalina on nyatoh, otelauta on amaranttia. Otelaudassa on 22 keskikokoista jumbo-nauhaa ja valkoiset pistemerkit. 628 millimetrin mensuuri on lyhyempi kuin monissa tavallisissa sähkö­kitaroissa. Otelaudan kaarevuus on 305 millimetriä, satulan leveys 43 millimetriä ja kaulaprofiili kuusikymmentäluvun C-mallinen. Tehdaskielien paksuus on.010,.046, eli.010,.046-tuumasarja.

Rakenne ja viimeistely

Pelham Blue -pinta on monien soittajien mielestä kitaran vahvimpia puolia. Sävy näyttää arvokkaalta ja metallinhohtoiselta, ja useissa käyttökokemuksissa maalausta kehutaan siistiksi. Yksittäisissä soittimissa on raportoitu pieniä maalivirheitä, kolhuja tai muita kosmeettisia puutteita. Myös värin haalistumisesta ajan ja valon vaikutuksesta on kokemuksia, joten yksilöiden viimeistelyssä voi olla vaihtelua.

Kaulan viimeistely ja nauhat saavat paljon kiitosta. Useiden soittajien mukaan kaula tuntuu kädessä miellyttävältä ja nauhojen päät on pyöristetty hyvin. Toisaalta osassa yksilöistä nauhanpäät ovat tuntuneet teräviltä, otelaudassa on ollut jälkiä tai nauhoista on jäänyt puhdistusainetta sormiin. Nämä erot korostavat sitä, että vastaanotettu yksilö kannattaa tarkistaa eikä tuoteryhmän kehuttua viimeistelyä pidä olettaa täysin yhdenmukaiseksi.

Käyttökokemuksissa kitaraa kuvaillaan usein kevyeksi ja helposti kannettavaksi. Yhden omistajan mittauksessa paino oli 2,9 kilogrammaa, mutta kyse ei ole valmistajan ilmoittamasta vakiopainosta. Soittimen mukaan ei tule koteloa eikä kantolaukkua.

P90-mikrofoni ja säätimet

Tallaan asennettu Roswell P90D AlNiCo-5 Dog Ear on yksikelainen P90-mikrofoni. Se tuottaa monien arvioiden mukaan selkeän, heleän ja erottelevan puhtaan äänen. Säröllä soundi toimii rockiin, punkkiin ja bluesiin, mutta sen luonne ei ole kaikkien mielestä yhtä voimakas tai keskialueeltaan täyteläinen kuin perinteiseltä P90-mikrofonilta voisi odottaa. Osa soittajista pitää sitä maltillisena ja kirkkaana, osa taas löytää siitä hyvin käyttökelpoisen purevuuden.

Yksikelaiselle mikrofonille ominaisesti hurinaa voi kuulua etenkin säröllä. Se ei ole poikkeuksellista tämän rakenteen yhteydessä, mutta hiljaisessa äänitysympäristössä tai suurella vahvistuksella se kannattaa huomioida. Äänenvoimakkuuden ja sävyn säätimet saavat useissa kokemuksissa kiitosta tasaisesta toiminnastaan. Sävysäädintä hieman sulkemalla kirkas ääni pehmenee, ja äänenvoimakkuuden alentaminen voi tuoda soundiin kevyttä rosoa ilman mikrofonien vaihtamista.

Mikrofonin korkeus on toistuva huomio. Dog Ear -rakenteessa säätövara on rajallinen, ja usean omistajan mukaan mikrofoni jää turhan kauas kielistä. Välilevy tai vaahtomuovinen korotus voi nostaa sitä lähemmäs kieliä. Joillekin tehdaskorkeus sopii sellaisenaan, joten muutosta ei tarvitse tehdä ennen kuin äänenvoimakkuus tai sointi sitä edellyttää.

Talla ja säädettävyys

WSC:n ympäri kulkeva talla yhdistää tallan ja kieltenpidättimen. Wilkinsonin vanhanaikaiset virityskoneistot ovat toimineet monilla hyvin, ja kitara on heidän mukaansa pysynyt vireessä. Toiset kuvaavat koneistojen tuntumaa epätasaiseksi tai hieman lelumaiseksi. Mielipide ei siten ole yksiselitteinen, eikä osien vaihtaminen ole välttämätöntä, jos oma yksilö toimii kunnolla.

Tallan korkeus on tärkein soitettavuuteen liittyvä kompromissi. Osa soittajista saa tehtaalta käyttökelpoisen kielikorkeuden pienellä säädöllä, mutta toisten mielestä talla ei laske tarpeeksi mukavan matalaa kielikorkeutta varten. Myös satulan urien syvyydestä on ristiriitaisia havaintoja: urat ovat joissain yksilöissä olleet sopivat, toisissa säätöä on tarvittu. Jos kielikorkeutta madalletaan tallasta, satulan säätötarve kannattaa arvioida uudelleen, sillä väärän syvyiset urat voivat heikentää alimpien nauhavälien sävelpuhtautta.

Tallan intonointi onnistuu monien kokemusten mukaan, mutta jotkut ovat joutuneet säätämään sitä tai vaihtamaan tallan. Myös kiinnitysosien istuvuudesta ja säätöruuvien laadusta on yksittäisiä moitteita. Ammattimainen perussäätö voi auttaa, mutta puuosien tai tallan rakenteellisia ongelmia ei pidä yrittää korjata summittaisesti.

Kenelle tämä kitara sopii?

Harley Benton DC-Junior Pelham Blue sopii soittajalle, joka haluaa yksinkertaisen kaksileikkauksisen kitaran yhdellä P90-mikrofonilla ja on valmis tarkistamaan perussäädöt. Se voi toimia ensimmäisenä sähkökitarana, harjoitussoittimena tai keikkakäytössä, jos oma yksilö on kunnossa. Käyttäjäpalautteissa on sekä lähes suoraan soittovalmiita yksilöitä että sellaisia, jotka ovat vaatineet satulan, tallan tai mikrofonin säätöä.

Sen keskeiset vahvuudet ovat omaleimainen ulkonäkö, miellyttävä kaula ja monipuoliseksi kehuttu sävynsäädin. Vastapainoksi yksilöiden laadunvalvonnassa on raportoitu vaihtelua, ja tallan tarjoama kielikorkeuden säätövara voi jäädä vaatimattomaksi. Jos haet helppoa, yhden mikrofonin rockkitaraa etkä vaadi erittäin matalaa kielikorkeutta suoraan pakkauksesta, malli tarjoaa kiinnostavan lähtökohdan. Ennen käyttöönottoa kannattaa tarkistaa nauhat, viritys, intonaatio, kaulan suoruus ja mikrofonin etäisyys kielistä.