Kitarakellari Testattu kellarissa, ei esitteessä

Kitaran hoito: viisi tapaa, jotka pitävät soittimen kunnossa

Kitaran hoitohetki: liina, otelautaöljy ja tarvikkeet

Sähkökitara on hämmästyttävän sitkeä laite. Kellarissani roikkuu soitin, joka on nähnyt kolmekymmentä vuotta keikkoja, ja se soi edelleen paremmin kuin moni uusi. Salaisuus ei ole tuuri vaan viisi tylsää tapaa, jotka vievät yhteensä ehkä vartin kuukaudessa.

Pyyhi kielet joka kerran jälkeen

Sormista tarttuva hiki ja rasva ovat kielten pahin vihollinen ja hitaasti myös metalliosien. Mikrokuituliina laukussa tai telineen vieressä muuttaa tämän automaatioksi: soiton jälkeen kymmenen sekuntia kieliä pitkin, samalla runko pikaisesti. Tämä yksi tapa tuplaa kielten eliniän, mikä maksaa liinan takaisin ensimmäisessä kuukaudessa.

Kosteus: Suomen erikoisuus

Sähkökitara kestää kuivuutta paremmin kuin akustinen, mutta ei rajattomasti. Talvella lämmitetyn sisäilman kosteus painuu meillä niin alas, että puu elää: otelaudan reunat alkavat tuntua terävinä sormia vasten, kun puu kutistuu nauhojen ympäriltä. Se on ensimmäinen varoitusmerkki.

Nyrkkisääntö: jos ihosi kuivuu talvella, kitarasikin kuivuu. Huonekohtainen ilmankostutin lämmityskaudella on paras ratkaisu; kotelossa säilytettävälle soittimelle riittää edullinen kotelokostutin. Ja pahin paikka kitaralle on lämpöpatterin vieressä tai kesähelteellä autossa, molemmat nähty, molemmista seurannut huoltolasku.

Säilytys: teline vai kotelo

Päivittäin soitettava kitara saa olla esillä telineessä tai seinäkoukussa: esillä oleva soitin tulee soitetuksi, ja se voittaa kaikki säilytysopit. Kaksi tarkennusta silti. Seinäkoukku kiinnitetään runkoon eikä pelkkään kipsilevyyn, ja soitin ripustetaan pois suorasta auringonvalosta, joka haalistaa lakkaa ja lämmittää puuta.

Harvemmin soitettavat ja arvokkaimmat menevät koteloon. Kotelossa lämpötila ja kosteus muuttuvat hitaammin, ja hitaus on puulle aina hyväksi.

Metalliosien ja elektroniikan silmäys

Kerran kuussa kannattaa käyttää kaksi minuuttia tarkastukseen: kiristä löystyneet hihnanapit ja potikoiden mutterit sormituntumalla, silmäile viritystappien ruuvit ja kuuntele rahiseeko jokin potikka. Rahiseva potikka ei ole vielä vika, se on likaa; puhdistussuihke ratkaisee useimmat tapaukset ennen kuin juotoskolvia tarvitaan.

Anna nauhoille ammattilainen

Kaiken kotihoidon jälkeen jää yksi asia, jonka ulkoistan: nauhojen kunnon arvio parin vuoden välein. Kuluneet nauhat tekevät soitosta epävireistä ja säädöistä mahdottomia, ja niiden tasoitus on ammattilaisen työtä. Hyvin hoidettu kitara tarvitsee tätä harvoin, huonosti hoidettu usein. Sekin on tapa säästää: vartti kuukaudessa kotona lykkää satasten huoltoa vuosilla.

← Koko opas · Katso testatut laitteet →