Humbucker vai single coil: mikrofonien ero käytännössä
Kun oppilas kysyy minulta kitaran mikrofoneista, vien hänet kellariin ja soitan saman riffin kahdella kitaralla. Selitykset voi säästää myöhemmäksi: eron kuulee kolmessa sekunnissa. Toinen soi leveästi ja tuhdisti, toinen helähtää kirkkaasti ja näyttää sormien virheet armotta. Siinä on koko humbucker vastaan single coil -keskustelu pähkinänkuoressa.
Mistä ero syntyy
Single coil on yksinkertainen kela, joka poimii kielen värähtelyn tarkasti ja laajalla yläpäällä. Sivutuotteena se poimii myös ympäristön sähköisen huminan: loisteputket, himmentimet ja tietokoneen näytöt kuuluvat soundissa matalana surinana.
Humbucker syntyi aikanaan juuri tämän ongelman ratkaisuksi: kaksi kelaa kytketään niin, että humina kumoutuu. Samalla soundi muuttuu: taajuuskaista kapenee ylhäältä, keskialue paksunee ja lähtötaso nousee. Se kuuluisa lämpö on siis oikeastaan sivuvaikutus, josta tuli tavaramerkki.
Miltä ne tuntuvat soittaa
Paperiarvot eivät kerro sitä, minkä käsi tuntee. Single coil palkitsee kevyen kosketuksen ja rankaisee huolimattoman: jokainen näppäily kuuluu sellaisenaan, hyvässä ja pahassa. Se opettaa tarkkuutta enemmän kuin yksikään harjoituskirja.
Humbucker antaa anteeksi. Korkeampi lähtötaso ajaa vahvistinta kovempaa, särö syttyy helpommin ja soundi pysyy kasassa nopeissa kuluissa. Siksi raskaampi musiikki nojaa humbuckereihin, ja siksi moni aloittelija kokee humbucker-kitaran helpommaksi.
Genre ohjaa, muttei määrää
Karkea kartta menee näin: blues, country, funk ja perinteinen pop elävät single coilien kirkkaudesta. Rock taipuu kummallakin. Metalli ja raskaampi rock nojaavat humbuckerin paksuuteen ja hiljaisuuteen suurilla säröillä. Mutta poikkeuksia riittää niin paljon, että kartta kannattaa pitää vain karttana: moni legendaarinen raskas riffi on soitettu single coileilla ja moni herkkä balladi humbuckereilla.
Välimuodot ja kiertotiet
Valinnan ahdistusta helpottaa tieto, ettei rajalinja ole jyrkkä. HSS-kokoonpano antaa humbuckerin tallamikrofoniksi ja single coilit muihin asentoihin, jolloin yksi kitara kattaa leveän kentän. P90 istuu näiden kahden väliin: yksikelaisen avoimuus ja lähes humbuckerin jämäkkyys, huminan kera. Ja coil split -kytkennällä humbuckerin saa puolitettua yksikelaisen suuntaan, joskin tulos on enemmän muistutus kuin täysi muodonmuutos.
Opettajan suositus
Ensimmäiseen kitaraan valinnalla ei kannata halvaantua: kumpikin tyyppi opettaa soittamaan. Jos musiikkimakusi on jo selvästi raskas, ota humbuckerit. Jos et osaa sanoa, HSS on turvallinen keskitie. Ja jos kellarissasi surisee, muista epäillä himmennintä ennen kuin syytät kitaraa. Sekin oppi on tullut kantapään kautta.