Ensimmäinen sähkökitara: näin valitset viisaasti

Kellarini penkillä on käynyt parinkymmenen vuoden aikana satoja ensimmäisiä kitaroita. Osa niistä on vienyt omistajansa bändiin asti, osa on päätynyt vaatekaapin perälle jo maaliskuussa. Ero ei yleensä ole soittajassa, vaan siinä, millainen soitin ostettiin ja millä perusteilla.

Hinta: missä kulkee järkevä alaraja

Sähkökitaran hinnoissa on yksi selvä kynnys. Aivan halvimmissa soittimissa vireessä pysyminen, nauhojen viimeistely ja mikrofonien taso ovat arpapeliä, ja aloittelija tulkitsee laitteen viat omiksi virheikseen. Se on varmin tapa lopettaa harrastus ennen kuin se alkaa.

Toisaalta tuhannen euron soitin ei opeta ketään nopeammin. Keskihintainen, huolella koottu kitara riittää vuosiksi, ja siitä saa myydessä ison osan rahoista takaisin, jos into loppuu. Nyrkkisääntöni oppilaille: mieluummin kohtuuhintainen kitara ja loput rahat soittotunteihin kuin kallis soitin ja tyhjä kalenteri.

Runko ja mensuuri: istuvuus ratkaisee

Kitaratyyppien erot kuulostavat isommilta kuin ne aloittelijalle ovat. Tärkeämpää on, miltä soitin tuntuu. Kevyt runko jaksaa olla sylissä koko illan. Kaulan paksuus on makuasia, mutta pieni käsi kiittää kapeampaa profiilia. Mensuurilla eli kielen värähtelevällä pituudella on väliä sekin: lyhyempi mensuuri tekee kielistä pehmeämmät painaa.

Jos mahdollista, käy kokeilemassa muutamaa erilaista soitinta vaikka kaverin tai musiikkiopiston kautta. Viisitoista minuuttia sylissä kertoo enemmän kuin viisikymmentä arvostelua. Verkosta tilatessa katso paino, mensuuri ja kaulan mitat, ja varmista palautusoikeus.

Mikrofonit: älä murehdi liikaa

Ensimmäisessä kitarassa mikrofonityyppi ei ole ratkaiseva. Humbuckerit antavat paksumman ja hiljaisemman äänen, yksikelaiset kirkkaamman ja herkemmän. Kumpikin sopii opetteluun. Tärkeämpää on, että mikrofonit ovat tasapainossa keskenään eikä mikään asento surise häiritsevästi. Tähän palaan tarkemmin oppaan mikrofoniluvussa.

Se kuuluisa aloituspaketti

Kauppojen aloituspaketit näyttävät houkuttelevilta: kitara, vahvistin, laukku ja johto yhdellä hinnalla. Ongelma on, että paketin vahvistin on melkein aina se osa, josta on säästetty eniten. Parempi reitti on ostaa kitara ja vahvistin erikseen, vaikka pienemmällä budjetilla. Erikseen valittu pieni harjoitusvahvistin soi paremmin kuin paketin kylkiäinen, ja kuulet mitä oikeasti soitat.

Muistilista ennen ostosta

Tarkista nämä, niin vältät yleisimmät sudenkuopat:

• Pysyykö kitara vireessä myös tangon käytön jälkeen?
• Ovatko nauhojen päät sileät, vai raapivatko ne kättä?
• Onko kielten korkeus säädettävissä mukavaksi ilman rämisevää ääntä?
• Jaksatko pitää soitinta sylissä tunnin kerrallaan?
• Löytyykö kotoa viritysmittari? Ellei, hanki samalla.

Viimeinen neuvo on tärkein: osta soitin, johon tekee mieli tarttua. Se ruma mutta hyvä kitara jää soittamatta, jos sitä ei kehtaa nostaa esiin. Kitaran pitää kutsua soittamaan joka kerta, kun kävelet sen ohi. Sillä tunteella pärjää pitkälle, ja loput opitaan kellarissa.